Saatavilla olevat tuotantoeläinten kuivikkeet ja niiden kustannukset
Hankkeessa tehtiin kuivikemarkkinoiden tarkastelu. Käytännössä keräsimme mahdollisimman laajasti tietoa Suomesta saatavista tuotantoeläinten kuiviketuotteista, niiden valmistajista/markkinoijista sekä hetkellisistä hinnoista eri pakkauskokoluokissa. Koontia varten hankkeessa kartoitettiin saatavilla olevia kuivikkeita aikavälillä 01.01.2023-28.02.2023. Kuivikkeiden luokittelevaksi tekijäksi tuli raaka-aine. Tuotteiden hintoja pyrittiin tarkastelemaan mahdollisimman kattavasti, mutta niiden todettiin vaihtelevan paljon kuukausittain. Hintoihin vaikuttaa esimerkiksi energian hinta. Talvella 2022–2023 erityisesti sähkön korkea hinta aiheutti puupohjaisten ja turvekuivikkeiden pulaa markkinoilla.
Kuiviketuotteet voitiin jakaa raaka-aineen perusteella kahdeksaan eri ryhmään: turve, puu pohjaiset, olki, hamppu, ruokohelpi/järviruoko, pellava, valmiit seokset ja muut mahdollisesti kuivikkeeksi soveltuvat raaka-aineet. Viimeisin ryhmä koostuu raaka-aineisto, joita olisi syytä tutkia ja kehittää, mutta joista valmistettuja kuivikkeita markkinoilla ei toistaiseksi ole. Esimerkiksi pajusta voidaan tehdä kotieläinten kuiviketta, mutta kartoituksen mukaan aktiivista laajempaa käyttöä ei ainakaan vielä ole.
Markkinatutkimuksesta karsittiin pois materiaalit ja tuotteet, joiden raaka-ainetta ei Suomessa tule jatkossa olemaan. Esimerkiksi riisin kuori, jota ulkomailla käytetään paljon broilereiden ja siipikarjan kuivikkeena, ei nähty olevan Suomessa mahdollisia tuotettavia tai prosessoitavia materiaaleja. Sen sijaan tarkasteltaviin materiaaleihin päätyi esimerkiksi osmankäämi (Typha L.) ja biohiili, joita saadaan Suomessa tuotettua ja valmistettua ja niihin kohdistuu tällä hetkellä kuiviketutkimusta.
Suomessa saatavat kotieläinten kuivikkeet
Suurin osa Suomen markkinoilla olevista kuivikkeista ovat turvetta tai puupohjaisia kuivikkeita (Taulukko 1). Asia tulee esille kauppojen tuotteiden valikoimasta ja internetin tuotehakuosumista. Näiden jälkeen tulee olki pohjaiset tuotteet, joista suurin osa maatalouskaupoissa myytävistä on ulkomailla tuotettuja. Kotimaista olkikuiviketta on saatavilla yksinomaan paalitavarana yksityisiltä tuottajilta. Järviruoko- tai ruokohelpi- kuivikkeita saa alueittain. Näiden osalta korostuu suomalaiset kuiviketuottajat, jotka ovat myös valmiita tuotekehitykseen. Tuotteita ei saa suurista maatalouskaupoista vaan niiden markkinointi on pääasiassa alueellista, mm. tuotannon volyymin vuoksi. Hamppupäistärekuiviketta ei hankkeen tutkimuksen tulosten mukaan vielä saa Suomessa tuotettuna, mutta hampun viljelyalojen lisääntyessä myös kotimaista tuotetta olisi mahdollista ehkä saada jatkossa. Pellavaa ei tuoteta Suomessa kaupallisesti, mutta Keski-Euroopassa sen tuotantoa on. Pellavakuiviketta tuodaan myös Suomeen jossain määrin. Valmiit kuivikeseokset koostuivat pääasiassa turpeen ja puupohjaisten tuotteiden seoksista, pois lukien BiolanMix, joka on suobiomassa ja puupohjainen tuote. Seoksia oli rajatusti ja kotieläintilojen haastattelujen perusteella mm. maatilat seostavat itse pääosan käytetyistä seoksista.
Suomessa käytettävien kuivikkeiden kotimaisuusastetta ei pystytty selvittämään hankkeen puitteissa. Valtaosa markkinoilla olevista kuivikkeista on turve tai puupohjaisia, jolloin kotimaasta löytyy raaka-ainetta tuotteisiin. Ainakin jossain määrin kyseisiä raaka-aineita sisältäviä ulkomaalaisia kuiviketuotteita on kaupan Suomessa, mutta niiden myyntivolyymia tai osuutta markkinoista on hankkeen puitteissa mahdotonta selvittää. Selkeästi muita kuivikeraaka-aineita sisältävissä kuivikevaihtoehdoissa ulkomailta tuotuja tuotteita oli enemmän, muun muassa olkipelletit ja hamppu.
Taulukossa 1 on julkaistu markkinoilla olevien tuotteiden hintatietoja ajanjaksolta 01.01.-28.02.2023 niiltä osin kuin hintatietoja oli saatavilla. Emme ole julkaisseet yksittäisten markkinoijien hintatietoja, vaan jokaiseen julkaistuun hintatietoon on tullut saada vähintään viiden eri myyjän julkaisema tuotehinta.
Hinnoissa havaittavaa on pakkauskoon ja prosessoinnin vaikutus hintaan. Halvinta kuiviketta painoltaan oli irtotavarana kuormattava turve ja kalleinta kanttipaalina myytävä hamppupäistäresilppu. Irtotavarana myytävä prosessoimaton tuote oli halvempaa, kuin prosessoitu pieneen pakkaukseen pakattu. Hinnat eivät ole kuitenkaan täysin vertailukelpoisia saatujen otosten vähäisyyden ja tarkasteluajanpituuden lyhyyden vuoksi. Prosessointi, kuten pölynpoisto ja pelletöinti nostaa hintaa. Myös raaka-aineen saatavuus ja raaka-aineen soveltuvuus muihin korkeamman katteen tuotteisiin vaikuttavat hintaan. Hintatarkastelussa ei olla lainkaan huomioitu esimerkiksi yksittäisten maatalousyrittäjien ja sahojen välisiä kutterin toimitussopimuksia tai paikallisten turveyrittäjien toimitussopimuksia maatalousyrittäjien kanssa. Yleisesti otettuna voidaan sanoa, että yleisiltä markkinoilta hankittu kuivike-erä tulee yleensä kalliimmaksi, kuin suorat sopimustoimitukset kuivikkeen tuottajan ja maatalousyrityksen välillä.
Oman kokonaisuutensa tarkastelussa muodostivat erilaiset Muut kuivikkeeksi mahdollisesti soveltuvat materiaalit, joilla ei ole vielä selkeää kuiviketuotannon arvoketjua. Niiden tarkastelu omana kokonaisuutenaan oli kuitenkin tarpeen, sillä niihin liittyy tällä hetkellä kuivike- ja kasvualustatutkimusta. Osaa raaka-aineista on testattu kotieläinten kuivikkeena aiemmissa tutkimuksissa.
Kuivikkeiden käytön kustannusanalyysi
Hankkeessa tehtiin kuivikkeiden kustannusten vertailua helpottamiseksi kustannusanalyysi (Taulukko 2). Kuivikkeiden käyttökustannusten laskeminen todettiin olevan haasteellista hankkeen puitteissa. Kuivikkeiden käyttömäärät vaihtelevat riippuen esimerkiksi millä eläinlajilla kuivitusta käytetään. Kaikki taulukossa esitetyistä kuivikkeista ei sovellu broilerin kuivikkeeksi, mutta käytimme broilereiden kuivitusta laskelmien pohjalla vertailun aikaansaamiseksi. Laskelmat toteutettiin niiltä osin, kuin hintatietoja oli saatavilla.
Toteutus ratkaistiin laskemalla Atrian suositusbroilerihallin koon (1500 m2) ja kuivikkeen eli pehkun keskimääräisen paksuuden (0,05 m) mukaan kuivikkeen käyttömäärä (75 m3). Oletuksena oli, että hallissa oli 6 kasvatuserää vuodessa, jolloin saatiin hallikohtainen kuivikekulutus kuutioina (450 m3/v/halli). Hankkeen 2. työpaketissa tutkittiin eri kuivikkeiden irtotiheyksiä ja tulosten avulla laskettiin kuivikkeiden nimellinen vuotuinen kulutus painossa (tn/v), kun tunnettiin hallin arvioitu kuivikkeen vuotuinen kulutus. Täten saatiin markkinatutkimuksessa saatujen hintaskaalojen avulla laskettua arvio vuotuisesta kuivikekustannuksesta.
Laskennallinen kuivikkeen kulutus vaihteli välillä 20–350 tonnia vuodessa (Taulukko 2). Laskelman perusteella saadut vuotuiset teoreettiset kustannukset vaihtelivat 770–206000 €/vuodessa. Vertailua heikensi se, ettei läheskään kaikista markkinoilta saatavista kuivikkeista löytynyt riittävästi hintatietoja. Voidaan kuitenkin sanoa, että kevyet ja vähän prosessoidut tuotteet, kuten turve ja kutteripuru ovat halvempia, kuin pitkälle prosessoidut ja tiiviit kuivikkeet. Myös pakkauskoko vaikuttaa hintaan: pieni pakkauskoko nostaa hintaa. Laskelmat eivät kuitenkaan kerro mitään kuivikkeiden käytettävyydestä tai käyttökelpoisuudesta käytännössä.
Johtopäätökset
Kuivikemarkkinoiden tarkastelu ja pitkäaikaisten hintatietojen tarkastelu vaatisi lisää tutkimusta. Hankkeessa pyrittiin tekemään mahdollisimman kattava katsaus markkinoilta saataviin kuivikkeisiin, mutta todennäköisesti jotain jäi puuttumaan. Koska turvekuivikkeiden saatavuus voi jatkossa heiketä energiaturpeen noston vähenemisen myötä tulee vaihtoehtoisten kuivikkeiden kysyntä todennäköisesti lisääntymään. Samalla on myös tarvetta tuotehintojen vertailulle ja ominaisuuksien tutkimiselle. Kirjallisuuskatsauksen myötä voidaan sanoa, että kuivikkeiden kustannusanalyyseista löytyy verraten vähän tietoa. Hintoja ja kulutustietoja olisi tarpeen päivittää eri kotieläinryhmille.