Ennallistaminen, kosteikkoviljely vai metsitys? Suonpohjien käyttömuodot vertailussa

Turvetuotannon nopea väheneminen on vapauttanut laajoja alueita uuteen käyttöön. Maanomistajille ja turveyrittäjille on syntynyt tarve löytää suonpohjille uusia, taloudellisesti kannattavia käyttötapoja.

ArvoHiili-hankkeessa selvitettiin, voivatko ennallistaminen ja kosteikkoviljely tuottaa hiilimarkkinatuloja turpeen hiilivaraston säilyttämisestä hankkeen kohdealueella Etelä-Pohjanmaalla.

Hankkeessa tarkasteltiin ennallistamista eli uudelleensoistamista, rahkasammalen kasvatusta, pajun lyhytkiertoviljelyä ja ruokohelven sekä osmankäämin viljelyä. Ilmastovaikutuksia arvioitiin suhteessa eri vertailuskenaarioihin ja aikajänteisiin. Lisäksi pilottikohteilla mitattiin kasvihuonekaasujen vaihtoa ja biomassakertymää sekä arvioitiin eri käyttömuotojen taloudellista potentiaalia ja sääntelyä kansallisella ja EU-tasolla.

Ilmastovaikutukset riippuvat aikajänteestä ja vertailukohdasta

Tulosten mukaan kosteikkoviljelyn tai ennallistamisen ilmastohyödyn saavuttaminen hiilimarkkinoille merkityksellisellä, kymmenien vuosien aikajänteellä on haastavaa, jos vertailukohtana on metsitys. Metsitys on tarkasteluissa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ilmastovaikutukseltaan suotuisa vaihtoehto. Turpeen hiilivaraston säilyttävä soistaminen puolestaan nousee ilmastovaikutuksiltaan metsitystä paremmaksi satojen vuosien aikajänteellä.

Vedenpinnan nostolla voidaan saavuttaa myönteisiä ilmastovaikutuksia myös lyhyemmällä aikavälillä silloin, kun vertailukohtana on tavanomainen biomassakasvin viljely, paljas turvemaa tai muu niukkakasvinen maankäyttömuoto, kuten vähäisen kasvipeitteen aurinkovoima-alue. Pilottikohteiden kasvihuonekaasumittausten perusteella korkeampi vedenpinta vähensi ilmastoa lämmittävää vaikutusta paju-, ruokohelpi- ja rahkasammalkohteilla.

Biomassoille löytyy käyttökohteita, mutta markkinoiden kehittyminen on ratkaisevaa

Rahkasammalen ja ruokohelven viljelyssä tunnistettiin potentiaalia, mutta haasteena on riittävän satotason saavuttaminen kohtuullisilla tuotantokustannuksilla. Lisäksi havaittiin mahdollisuuksia esimerkiksi pajubiomassan hyödyntämiseen maanparannushiilen raaka-aineena ja ruokohelven käyttöön kuivikkeena.

Käyttömuotojen taloudelliseen kannattavuuteen vaikuttavat tuotantokustannusten ja biomassan markkinahinnan lisäksi hiilimarkkinoiden kehitys.

Sääntely ohjaa käyttömuotojen valintaa

EU:n ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteet sekä hiilenpoiston sertifiointia koskeva sääntely vaikuttavat suonpohjien käyttömahdollisuuksiin. Kosteikkoviljelyä tukeva sääntely on osin puutteellista ja ristiriitaista. Esimerkiksi uudelleenvettämisen ja kosteikkoviljelyn määritelmät sekä niiden suhde EU-sääntelyyn ovat osin tulkinnanvaraisia. Selkeämmät pelisäännöt ja kannustimet ovat tarpeen, jotta kosteikkoviljelyn ja hiilimarkkinoiden mahdollisuuksia voidaan hyödyntää laajemmin.

Suonpohjien jatkokäyttö on arvioitava tapauskohtaisesti

ArvoHiili-hankkeen tulokset osoittavat, että suonpohjien jatkokäyttöä on tarkasteltava tapauskohtaisesti. Ilmastovaikutusten lisäksi ratkaisussa on huomioitava muun muassa alueen ominaisuudet, taloudellinen kannattavuus, luonnon monimuotoisuus ja sääntely.

Tulokset ja niiden pohjalta laaditut suositukset on koottu julkaisuun Suonpohjien ilmastoystävällinen hyödyntäminen – ArvoHiili-hankkeen koontiraportti.

Tutustu raporttiin tästä(Opens in a new window)

Kesäkuussa 2026 päättynyt ArvoHiili-hanke(Opens in a new window) oli Euroopan unionin osarahoittama. Hanketta toteuttivat Geologian tutkimuskeskus, Luonnonvarakeskus, Itä-Suomen yliopisto ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu.