PAPPA - PPWR pähkinänkuoressa

Mikroyrityksen määritelmä

PPWR:n mukaan mikroyritys on yritys, joka työllistää alle 10 henkilöä JA jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 2 miljoonaa euroa. Henkilöstörajan lisäksi vähintään toisen taloudellisista rajoista tulee täyttyä. Maatiloihin sovelletaan samaa mikroyritysmääritelmää. Mikroyrityksen asema saavutetaan tai menetetään, kun muutos toteutuu kahtena peräkkäisenä tilikautena.

PPWR:n myötä yrityksellä voi olla kaksi erilaista pakkauksiin liittyvää vastuuta;

• pakkauksen valmistajan vastuu ja pakkauksen tuottajavastuu.

Pakkauksen valmistajan tunnistaminen on tärkeää, koska valmistaja vastaa pakkauksen vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta valmistajalle kuuluvin teknisin asiakirjoin ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksella (EU Declaration of Conformity eli EU DoC).

PPWR:n mukaan pakkauksen valmistaja on yleensä toimija, joka päättää pakkauksen ominaisuuksista ja saattaa pakkauksen tai pakatun tuotteen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään. Mikroyrityksille tästä on kuitenkin helpotuksia.

Suomalaisen mikrokokoisen elintarvikeyrityksen helpotukset valmistajan vastuuseen:

• Jos mikroyritys teettää pakkauksen tai pakatun tuotteen omalla nimellään tai tavaramerkillään Suomessa sijaitsevalla toimittajalla, toimittaja katsotaan pakkauksen valmistajaksi. Toimittaja vastaa pakkauksen vaatimustenmukaisuuden arvioinnista sekä teknisten asiakirjojen ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen laatimisesta.
• Jos mikroyritys teettää pakkauksen omalla nimellään tai tavaramerkillään toisessa EU-maassa sijaitsevalla toimittajalla, toimittaja on pakkauksen valmistaja ja vastaa pakkauksen vaatimustenmukaisuuden arvioinnista sekä teknisten asiakirjojen ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen laatimisesta.

Huomaa kuitenkin nämä:

• Jos mikroyritys valmistaa pakkauksen itse, se vastaa kaikista pakkauksen valmistajan tehtävistä ja dokumenteista itse.
• EU:n ulkopuolella sijaitsevaan pakkaustoimittajaan ei sovelleta mikroyrityspoikkeusta. Jos mikroyritys hankkii pakkauksen EU:n ulkopuolelta ja saattaa sen tuotteellaan täytettynä markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään esimerkiksi lisäämällä pakkaukseen yrityksensä nimen sisältävän etiketin, mikroyritys katsotaan lähtökohtaisesti pakkauksen valmistajaksi. Mikroyritys vastaa tällöin pakkauksen vaatimustenmukaisuuden arvioinnista sekä teknisten asiakirjojen ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen laatimisesta. Tarvittavat lähtötiedot ja asiakirjat pyydetään pakkaustoimittajalta.

Huomioi myös, että pakkausten tuottajavastuu on eri asia kuin pakkausten valmistajan vastuu ja se selvitetään erikseen kunkin pakkauksen osalta.

Tekniset asiakirjat sisältävät pakkauksen materiaali- ja rakennetiedot sekä tarvittavat arvioinnit ja testitulokset, joilla vaatimusten täyttyminen perustellaan. Kun arvioidaan, täyttääkö pakkaus PPWR:n vaatimukset, huomioidaan koko pakkaus ja sen osat, kuten kansi, korkki, etiketti, vyöte ja teipit.  Teknisiin asiakirjoihin sisältyvät esimerkiksi pakkauksen ja käyttötarkoituksen kuvaus, rakenne- ja materiaalitiedot, toimittajien asiakirjat, arviointien tulokset ja testausraportit. Asiakirjoissa arvioidaan myös, missä tilanteissa pakkaus ei ehkä täytä vaatimuksia. Sisältö määritellään PPWR:n liitteessä VII.

EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus eli EU DoC on allekirjoitettu asiakirja, jossa valmistaja vahvistaa teknisten asiakirjojen perusteella, että pakkaus täyttää sitä koskevat vaatimukset. EU DoC perustuu teknisiin asiakirjoihin. Vakuutuksen malli löytyy asetuksen liitteestä VIII.

Lisäksi pakkauksia käyttävän mikroyrityksen on myös pystyttävä tarvittaessa kertomaan viranomaiselle, keneltä pakkaukset tai pakatut tuotteet on hankittu ja mille toimijoille niitä on toimitettu.

Suomen Pakkausyhdistys on laatinut PPWR-tulkintaohjeen sekä EU DoC-mallipohjan: vaatimustenmukaisuusvakuutus – ohjeet ja mallipohja(Opens in a new window).

Elintarvikepakkauksen on täytettävä myös elintarvikekontaktimateriaaleja koskevat turvallisuusvaatimukset. Kun pakkaukset hankitaan suoraan valmistajalta tai maahantuojalta, yrityksen tulee pyytää niiden vaatimustenmukaisuutta osoittavat asiakirjat. Niistä varmistetaan, että pakkaus soveltuu yrityksen elintarvikkeelle ja suunniteltuihin käyttöolosuhteisiin.

Myös pakkauksia ja niiden osia koskevien raskasmetallirajoitusten noudattaminen on osoitettava teknisissä asiakirjoissa. Raskasmetallirajoitukset koskevat kaikkia pakkausmateriaaleja.

PPWR asettaa pakkausten PFAS-aineille pitoisuusrajat. Siksi jokaisen elintarvikekontaktipakkauksen PFAS-rajoitusten täyttyminen on osoitettava teknisissä asiakirjoissa. Vaatimus koskee kaikkia pakkausmateriaaleja. Pyydä pakkaustoimittajalta kirjallinen, käyttämääsi pakkaukseen yhdistettävä selvitys PPWR:n mukaisten PFAS-rajoitusten täyttymisestä. Selvitys voi sisältyä pakkauksen muuhun dokumentaatioon.

Pakkauksen valmistajan asiakirjojen säilyttäminen:

• Jos pakkaustoimittaja vastaa valmistajan asiakirjavelvollisuuksista, se säilyttää pakkauksen tekniset asiakirjat ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen.
• Jos mikroyritys itse vastaa näistä velvollisuuksista, asiakirjojen säilyttäminen kuuluu yritykselle. Säilytysaika on kertakäyttöpakkauksilla viisi vuotta ja uudelleenkäytettävillä pakkauksilla kymmenen vuotta pakkauksen markkinoille saattamisesta.

Selvitä valmistajan vastuu pakkauskohtaisesti. Varmista pakkaustoimittajan kanssa, kuka vastaa pakkauksen arvioinnista ja asiakirjoista. Huomioi mikroyrityspoikkeukset ja toimittajan sijainti.

Hanki tai laadi oman vastuusi mukaiset ajantasaiset asiakirjat. Teknisten asiakirjojen ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen tulee kattaa käyttämäsi pakkaus osineen ja asiakirjoista pitää käydä ilmi, mitä pakkauksia ne koskevat.

Varmista pakkauksen turvallisuus ja soveltuvuus elintarvikkeellesi. Elintarvikekontaktipakkausten PFAS-rajoitusten sekä pakkauksia koskevien raskasmetallirajoitusten täyttyminen on osoitettava asiakirjoilla pakkausmateriaalista riippumatta. Vaatimus koskee kaikkia pakkauksia, myös sellaisia joissa ei ole aiemmin ollut PFAS-yhdisteitä tai raskasmetalleja.

Huolehdi asiakirjojen säilyttämisestä ja pakkausten jäljitettävyydestä. Valmistajan asiakirjoista vastaava toimija säilyttää ne kertakäyttöpakkauksista viisi vuotta ja uudelleenkäytettävistä pakkauksista kymmenen vuotta markkinoille saattamisesta. Yrityksen on myös pystyttävä kertomaan, keneltä pakkaukset on hankittu ja mille toimijoille niitä on toimitettu.

Selvitä pakkausten tuottajavastuu erikseen. Se on eri asia kuin pakkauksen valmistajan vastuu, eikä mikroyrityskoko automaattisesti vapauta tuottajavastuusta.

PPWR:n valvonta jakautuu Suomessa usealle viranomaiselle. Eri velvoitteiden valvonta alkaa niiden soveltamisaikataulujen mukaisesti.

Tukes: valvoo pakkausten tuotevaatimuksia, kuten haitallisten aineiden rajoituksia, kierrätettävyyttä, merkintöjä ja ympäristöväittämiä. Lisäksi Tukes valvoo muun muassa ylipakkaamista ja tiettyjen pakkausmuotojen käyttörajoituksia.

Lupa- ja valvontavirasto (LVV): valvoo pakkausten tuottajavastuuta, juomapakkausten palautusjärjestelmiä sekä uudelleenkäyttöjärjestelmiä ja uudelleenkäyttötavoitteiden toteutumista.

Kunnan elintarvikevalvontaviranomainen: valvoo kierrätysmateriaalin vähimmäisosuutta elintarvikekontaktipakkauksissa ja kertakäyttöisissä juomapakkauksissa. Lisäksi se valvoo noutoruoka- ja juomatoiminnan uudelleentäyttöä ja uudelleenkäyttötarjontaa koskevia velvollisuuksia.

Ruokavirasto: ohjaa ja kehittää kunnan elintarvikeviranomaisvalvontaa valtakunnallisesti sekä antaa asiantuntija-apua.

Liikenne- ja viestintävirasto Traficom: (Opens in a new window)valvoo verkkoalustojen tarjoajien PPWR:n mukaisia velvollisuuksia.

Yritys vastaa itse pakkauksensa vaatimustenmukaisuudesta oman roolinsa mukaisesti. Tukes ei tarkasta pakkauksia tai niiden asiakirjoja ennen markkinoille saattamista. Tarvittavien asiakirjojen tulee olla kunnossa ja viranomaisen saatavilla valvontaa varten.

Alkutuottaja pakkaa ja myy jalostamattomia tuotteita, kuten marjoja, perunoita, vihanneksia, hedelmiä, kananmunia tai viljaa. Näille jalostamattomille alkutuotannon tuotteille suunnitellut ja tarkoitetut pakkaukset ovat PPWR:ssä alkutuotannon pakkauksia.

Alkutuottajan kannalta olennaista on tunnistaa, kuka on pakkauksen PPWR:n mukainen valmistaja, sillä valmistajan rooli voi vaihdella. Valmistaja on se toimija, joka vastaa siitä, että pakkaus täyttää sitä koskevat PPWR-vaatimukset ja huolehtii valmistajalle kuuluvasta vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta.

• Jos suomalainen alkutuottaja ostaa valmiit alkutuotannon pakkaukset suomalaiselta pakkaustoimittajalta ja käyttää niitä tuotteidensa pakkaamiseen, pakkauksen valmistaja on lähtökohtaisesti pakkauksen valmistanut yritys.

Valmistajan rooli muuttuu, mikäli alkutuottaja tilaa pakkauksen ulkomailta omilla mitoilla ja omalla brändillään tai jos tuotetta jalostetaan (esimerkiksi marjat pakastetaan rasiassa).

Elintarvikkeita jalostava maatila valmistaa alkutuotannon tuotteista jalostettuja elintarvikkeita, kuten hilloja, mehuja, leipomotuotteita tai muita elintarvikevalmisteita, ja pakkaa ne myyntiä varten. Näiden tuotteiden pakkaukset eivät ole alkutuotannon pakkauksia, vaan myyntipakkauksia.

Jalostavia maatiloja koskee myös usein mikroyrityksiä koskeva poikkeus. Jos suomalainen mikroyritys suunnitteluttaa tai valmistuttaa pakkauksen tai pakatun tuotteen omalla nimellään tai tavaramerkillään ja pakkauksen toimittaja sijaitsee Suomessa, pakkauksen toimittaja katsotaan PPWR:n mukaiseksi valmistajaksi.

PPWR ei tarkoita, että kaikki nykyiset pakkaukset olisi pitänyt vaihtaa 12.8.2026. Vaatimukset tulevat voimaan vaiheittain. Tilan on kuitenkin tärkeää tunnistaa käyttämänsä pakkaukset sekä selvittää kuka on minkäkin käytetyn pakkauksen valmistaja. Käytännössä PPWR lisää yhteistyön ja tiedonkulun merkitystä pakkaustoimittajien kanssa.

Maatiloihin sovelletaan samoja valmistajan vastuita ja mikroyrityspoikkeuksia kuin muihinkin yrityksiin. Tilan tulee varmistaa pakkaustoimittajan kanssa, kuka vastaa kunkin pakkauksen vaatimustenmukaisuuden arvioinnista ja dokumentoinnista.

Tarkemmat ohjeet asiakirjoista sekä PFAS- ja raskasmetallirajoitusten osoittamisesta löytyvät tämän sivun dokumentointia käsittelevistä kohdista.

Maatilan kannattaa:

• tunnistaa kaikki käyttämänsä pakkaustyypit
• selvittää oma roolinsa pakkausten markkinoille saattajana ja tarvittaessa pakkausten valmistajana
• keskustella pakkaustoimittajan kanssa PPWR-vaatimuksista ja tarvittavista pakkaustiedoista
• huolehtia pakkauksen dokumentaatiosta oman valmistajaroolinsa mukaisesti
• seurata vaiheittain voimaan tulevia uusia vaatimuksia.

Maatilan pitää myös selvittää, kuuluuko se pakkausten tuottajavastuun piiriin. Lisätietoa löydät tämän sivun Tuottajavastuu-osiosta.

Tuottajavastuun määräytymiseen vaikuttaa se, millaisesta pakkauksesta on kyse. Pakkaukset jaetaan käyttötarkoituksensa perusteella eri pakkaustyyppeihin:

• Myyntipakkaus muodostaa tuotteen kanssa myyntiyksikön loppukäyttäjälle. Esimerkiksi kuluttajalle myytävän elintarvikkeen pakkaus on myyntipakkaus.
• Ryhmäpakkaus sisältää useita myyntiyksiköitä ja sitä käytetään niiden ryhmittelyyn. Voidaan myydä sellaisenaan loppukäyttäjälle tai käyttää myyntipaikassa hyllytyksen helpottamiseen tai varastoinnissa.
• Kuljetuspakkausta käytetään yhden tai useamman myynti- tai ryhmäpakkauksen käsittelyyn ja kuljetuksen helpottamiseen sekä kuljetusvaurioiden välttämiseen. Esimerkiksi kuormalavat, pahvilaatikot, lavansidontanauhat.
• Palvelupakkaus täytetään myyntipaikalla tuotteen luovuttamiseksi kuluttajalle. Tuote nautitaan tavallisesti suoraan pakkauksesta. Esimerkiksi take away -astiat ja paistopisteen pussit.
• Alkutuotannon pakkaus on suunniteltu ja tarkoitettu käytettäväksi alkutuotannosta peräisin oleville jalostamattomille tuotteille. Esimerkiksi marjalaatikot, hunajapurkit, perunasäkit.

Tuottajavastuu määräytyy pakkauksen tyypin, toimitusketjun ja yrityksen roolin perusteella.

Tuottajavastuu koskee ammattimaisia toimijoita, joilla on y-tunnus ja kuuluvat ALV-rekisteriin, ja jotka pakkaavat tai pakkauttavat tuotteita Suomessa, tuovat Suomeen pakattuja tuotteita tai myyvät pakattuja tuotteita ulkomailta suoraan Suomessa oleville loppukäyttäjille.

Pakkauksille ei ole määritelty vähimmäiskilomäärää. Yrityksen pieni koko ei myöskään vapauta tuottajavastuusta. Myös elintarvikkeita jalostava tai alkutuotannon tuotteita pakkaava maatila voi olla tuottajavastuussa.

• Jos mikroyritys valmistaa ja pakkaa tuotteensa itse sekä saattaa ne Suomessa markkinoille, se on tuottajavastuussa tuotteidensa myynti- ja ryhmäpakkauksista.
• Jos mikroyritys hankkii Suomesta kuljetus-, palvelu- ja alkutuotannon pakkauksia tuottajavastuu kuuluu lähtökohtaisesti tyhjän pakkauksen valmistajalle tai maahantuojalle. Näin on myös silloin, kun pakkaus on valmistettu mikroyrityksen omalla nimellä tai tuotemerkillä.
• Jos suomalainen mikroyritys teettää tuotteen valmistuksen ja pakkaamisen suomalaisella sopimusvalmistajalla tai toisella yrityksellä ja myy tuotteen Suomessa omalla tuotemerkillään tai ilman tuotemerkkiä, mikroyritys ei ole pakkauksista tuottajavastuussa.  Myyntipakkausten tuottajavastuu määräytyy lähtökohtaisesti sopimusvalmistajalle.
• Jos mikroyritys sen sijaan tuo itse Suomeen pakattuja tuotteita tai tyhjiä kuljetus-, palvelu- tai alkutuotannon pakkauksia, se on lähtökohtaisesti niiden osalta tuottajavastuussa.

Huom. Vastuun määräytyminen voi kuitenkin olla tapauskohtaista ja yksittäisiä tapauksia voidaan arvioida erikseen. Tässä tilanteessa auttaa LVV sekä tuottajayhteisöt.

Elintarvikepakkausten lisäksi myös juomapakkaukset kuuluvat tuottajavastuun piiriin. Jos juomapakkaus kuuluu pantillisten juomapakkausten palautusjärjestelmään, sen tuottajavastuu hoidetaan palautusjärjestelmän kautta eikä siitä tarvitse erikseen liittyä pakkausten tuottajayhteisöön. Jos juomapakkaus ei kuulu palautusjärjestelmään, sen tuottajavastuu hoidetaan muiden tuottajavastuun piiriin kuuluvien pakkausten tavoin liittymällä pakkausten tuottajayhteisöön.

EU-maasta toiseen EU-maahan myyvien tulee hoitaa tuottajavastuu siinä maassa, mihin ne myyvät tuotteitaan loppukäyttäjälle. Loppukäyttäjä voi olla kuluttaja tai yritys.

• Jos suomalainen mikroyritys tuo pakattuja tuotteita Suomeen jälleenmyyntiin, se on lähtökohtaisesti tuottajavastuussa niiden pakkauksista. Vastuu koskee myös tuotteiden mukana tulevia kuljetuspakkauksia. Tässä yhteydessä maahantuonnilla tarkoitetaan sekä toisesta EU-maasta että EU:n ulkopuolelta tapahtuvaa tuontia.
• Jos yritys hankkii ulkomaiselta etämyyjältä esimerkiksi raaka-aineita omaan tuotantoonsa, se voi olla niiden loppukäyttäjä. Esimerkiksi jos leipomo ostaa toisesta EU-maasta jauhoja ja valmistaa niistä leipää eikä myy jauhoja edelleen samassa muodossa, leipomo on jauhojen loppukäyttäjä. Tällöin ulkomainen etämyyjä on tuottajavastuussa jauhopakkauksista Suomessa.
• Jos suomalainen mikroyritys myy pakattuja tuotteita etämyyntinä suoraan loppukäyttäjälle toiseen EU-maahan, sen on hoidettava tuottajavastuu kyseisessä maassa lainsäädännön mukaisesti ja nimettävä sinne tuottajavastuuta varten valtuutettu edustaja. Vastuu kattaa sekä tuotepakkaukset että lähetyspakkaukset. Suomen tuottajavastuujärjestelmään liittyminen ei yksin hoida muiden maiden velvoitteita. Loppukäyttäjä voi tässä tilanteessa olla kuluttaja tai yritys, joka ei enää saata tuotetta markkinoille samassa muodossa. Eri EU-maiden järjestelmissä, raportoinnissa ja mahdollisissa kevennyksissä voi olla eroja.

Valtuutetun edustajan vaatimus on tällä hetkellä komission käsittelyssä pienten yritysten helpotusten osalta. Tämän vuoksi ajantasainen vaatimus kannattaa tarkistaa ennen etämyynnin aloittamista kyseisen kohdemaan viranomaiselta.

Alkutuotannon pakkaukset on suunniteltu ja tarkoitettu käytettäviksi asetuksessa (EY) N:o 178/2002 määritellystä alkutuotannosta peräisin oleville jalostamattomille tuotteille. Näiden pakkausten tuottajavastuu määräytyy eri tavalla kuin jalostettujen tuotteiden myyntipakkausten.

Jos maatila hankkii esimerkiksi marjarasioita, perunasäkkejä tai kananmunakennoja suomalaiselta valmistajalta tai maahantuojalta, tuottajavastuu on yleensä kyseisellä toimijalla eli pakkauksen valmistajalla. Näin on myös silloin, kun mikroyrityksen määritelmän täyttävä maatila hankkii pakkaukset omalla brändillään valmistettuina. Jos maatila puolestaan hankkii alkutuotannon pakkaukset itse ulkomailta, tuottajavastuu siirtyy maatilalle.

Alkutuotannon pakkausten osalta olennaista on, että pakkausta käytetään alkutuotannosta peräisin olevalle jalostamattomalle tuotteelle.

Tuottajayhteisö on tuottajien perustama ja hallinnoima voittoa tavoittelematon organisaatio, joka hoitaa tuottajien puolesta laissa säädetyt velvoitteet.

Yrityksen kannattaa ensimmäisenä selvittää, mistä pakkauksista sillä on tuottajavastuu. Jos yritys on tuottajavastuussa, helpoin tapa hoitaa tuottajavastuu on liittyä tuottajayhteisöön. Tuottajayhteisö hoitaa jäsenensä puolesta keräykseen, kierrätykseen ja viranomaisraportointiin liittyviä velvoitteita.

Yrityksen tulee kerätä tiedot niistä markkinoille saattamista pakkauksista, joista se on tuottajavastuussa, raportoida tiedot vuosittain sekä maksaa tuottajavastuumaksut. Tuottajayhteisö raportoi seurantatiedot edelleen viranomaiselle.

Esimerkki: Jos yritys pakkaa itse valmistamansa tuotteet muovipakkauksiin ja pahvipakkauksiin ja saattaa ne Suomen markkinoille, yrityksen tulee pitää kirjaa markkinoille saattamistaan pakkauksista materiaalikohtaisesti. Raportoinnissa ilmoitetaan niiden pakkausten määrät, joista yritys on tuottajavastuussa. Jos yritys kuuluu tuottajayhteisöön, se ilmoittaa tiedot tuottajayhteisön ohjeiden mukaisesti. Tuottajayhteisö huolehtii viranomaiselle tehtävästä vuosittaisesta seurantatietojen raportoinnista jäsentensä puolesta.

Maksun suuruus riippuu mm. käytettyjen pakkausmateriaalien painosta sekä koostumuksesta. Maksuilla rahoitetaan pakkausten keräystä, kuljetusta, käsittelyä ja kierrätystä. Maksujen määrät näkyvät tuottajayhteisöjen verkkosivuilta. Seuraavan vuoden tuottajavastuumaksut julkaistaan aina edellisenä syksynä.

Huolehdi myös tiedonkulusta toimitusketjussa. Vaikka oma yrityksesi ei olisi tietystä pakkauksesta tuottajavastuussa, on hyvä varmistaa, että vastuussa oleva toimija on hoitanut tuottajavastuun. Yrityksen kuulumista tuottajarekisteriin voi tarkistaa Jätehuoltokompassista esimerkiksi Y-tunnuksen perusteella.

Tuottajarekisteri: Jätehuoltokompassi(Opens in a new window)

Tuottajavastuu on lakisääteinen velvollisuus. Jos tuottajavastuussa oleva yritys ei hoida velvollisuuttaan, Lupa- ja valvontavirasto voi määrätä yritykselle laiminlyöntimaksun. Ennen maksun määräämistä yritystä kehotetaan kirjallisesti korjaamaan laiminlyönti määräajassa.

Tuottajavastuun hoitamisen laiminlyönnistä määrättävä maksu on 1 prosentti yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta, kuitenkin vähintään 500 euroa ja enintään 500 000 euroa. Seurantatietojen raportoinnin laiminlyönnistä voidaan määrätä 500–10 000 euron laiminlyöntimaksu.

Lupa- ja valvontavirasto ei tee tarkastuskäyntejä yrityksissä. Tuottajayhteisöt auditoivat vuosittain yrityksiä raportoinnin osalta.

Suomessa on kaksi hyväksyttyä pakkausten tuottajayhteisöä: Sumi Oy sekä Suomen Pakkaustuottajat Oy, jonka jäsenasiat hoitaa palveluyhtiö Suomen Pakkauskierrätys Rinki Oy. Tuottajayhteisöt neuvovat myös esimerkiksi pakkaustietojen raportointiin liittyvissä kysymyksissä.

Pantillisten juomapakkausten palautusjärjestelmiä on kaksi: Ekopulloyhdistys ry ja Suomen Palautuspakkaus Oy (PALPA).

Liity tuottajayhteisöön (LVV)

Lue lisää tuottajavastuusta:Tietoa tuottajavastuusta (LVV)(Opens in a new window)

Voit suorittaa tuottajavastuuseen liittyvän lyhyen, noin tunnin mittaisen koulutuksen ja ladata itsellesi todistuksen koulutuksen suorittamisesta.

Suorita TUKES Tuottajavastuu-koulutus